sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Minimalisti minussa.


Pidän itseäni ihmisenä, jolla ei ole paljon tavaraa. Ihmisenä, joka ei ostele turhanpäiväisiä hyödykkeitä, ellei niille todella ole tarvetta. Ihmisenä, jonka kaapit ja laatikot ei ole täynnä ainakaan turhaa tavaraa. 

Tämä sama ihminen koki kovia epätoivon hetkiä tyhjentäessään keittiötä, makuuhuoneen vaatekaappia ja eteiskaappia remonttia varten. Mistä ja miten minulle on kertynyt niin paljon turhaa tavaraa, vaikka olevinaan en ostele mitään ylimääräistä? Ilmeisesti olen vain säästänyt paljon vanhaa tavaraa, esimerkiksi jos joskus leipoisin juustokakun (kerran olen leiponut) tai jos joskus tekisin voileipägrillillä lämpimiä voileipiä (viimeksi puolitoista vuotta sitten). En edes viitsi mainita mitä kaikkea vaatekaapista tai eteiskaapista löytyi. Tai ehkä minä kuitenkin ostelen silloin tällöin kaikkea pientä kivaa turhaa enkä myönnä sitä edes itselleni ääneen. 

Televisiosta tulleen Riisutut-ohjelman konsepti kiehtoi minua. Pääkaupunkiseudulla tavarakyllyydessä asuvat ihmiset joutuivat luopumaan kaikesta materialistisesta omaisuudestaan ja yksi tavara kerrallaan he saivat omaisuutensa takaisin. Erityisesti Kristoffer Ignatiuksen tavaroiden pakkaamisen tuskaan samastuin täysin (vaikkei minulla olekaan niin paljon tavaraa kuin hänellä. Onneksi!). On melkein jopa huvittavaa miten ihmisiä ahdistaa tavaroiden paljous, mutta samaan aikaan rakastetaan shoppailua eikä raaskita laittaa jo hankkimia tavaroita eteenpäin, vaikkei niillä itse tekisi mitään. 

Meidän asunnossa oli paljon säilytystilaa kaapeissa ennen remonttia. Eilen kävimme hakemassa tarjouksia eteisen ja makuuhuoneen kaappeihin. Päätimme, että vähempi kaappitila (ja samalla tavaramäärä) riittää. Suurin osa vaatteista on tällä hetkellä jätesäkeissä ja muutaman viikon remontin ajan ollaan käytetty vain muutamia vaatteita niin töissä kuin vapaallakin ja hyvin ollaan pärjätty! Olen pikkuhiljaa alkanut kerryttämään olohuoneen nurkkaan kirpputorille vietävää tavaraa ja varmasti lisään siihen vaatteita ja muita ennen kaapeissa säilössä olleita tavaroita, joita en ole tarvinnut ainakaan pariin vuoteen. Tavaramäärän karsiminen jatkuu viimeistään siinä vaiheessa, kun saadaan kaapit ja laitetaan loputkin tavarat paikoilleen. Aikomuksenani on, että mitään turhaa en enää aio ostaa kaappeihin pölyä keräämään, vaan siirrän enemmän rahaa vaikka säästötilille.

Tämä kaikki kuulostaa jotenkin mahtipontiselta ja ajan hengen mukaiselta (kiitos Konmarin, jota en tosin ole lukenut), mutta keittiöremontin kaappitilan vähenemisen myötä pidän asuntoon tulleesta tilan tunteesta ja siitä, että tiedän mitä missäkin kaapissa on ja kaikki tavarat on varmasti käytössä. Minimalisti sisälläni on herännyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti