lauantai 9. tammikuuta 2016

Bea Uusma: Naparetki -Minun rakkaustarinani

Andree, Strindberg ja Frankel juovat samppanjaa lähtömaljaksi. On aika lähteä. He kaupuavat koriin. Nyt.

Kaikki Tanskansaarelle seisahtuu muutamaksi sekunniksi. Myrskylinnut lakkaavat kirkumasta. Aallot vasten rantaa tyyntyvät, kesken liikkeen. Strindberg ei oikein pysty pidättämään kyyneliä. Ja sitten Andréen ääni katkaisee hiljaisuuden: Köydet irti! Mutta kun köydet isketään poikki, pallo ei nouse ilmaan lainkaan niin kuin on suunniteltu. Sen sijaan kova tuuli nappaa sen ja paiskaa ilmapallotalon ainoaa pystyssä olevaa seinää päin. Pallo törmää rajusti kulmahirteen ennen kuin se viimein nousee kohti taivasta. Andréen suusta kuullaan viimeiseksi sanat: 
Mikä helvetti se oli?

Sain joululahjaksi Bea Uusman Naparetki -Minun rakkaustarina-kirjan ja se pääsee suoraan kunniapaikalle näkyville kirjahyllyyn. Tämä kirja on tietokirja, mutta samalla se on myös visuaalisesti kaunis ja jännittävä filosofinen kirja seikkailusta, tutkimusmatkailijoista ja rakkaudesta. Ei ihme, että tämä kirja on voittanut Ruotsissa Tieto-August-palkinnon vuonna 2013 ja nyt käännetty jo viidelle kielelle. 

Kirjailija, lääkäri ja kuvittaja Bea Uusma löysi tylsissä juhlissa juhlapaikan kirjahyllystä kirjan Salomon Andreen naparetkestä ja kiinnostui tarinasta täysin, melkein jopa pakkomielteeksi asti. Juhlista lähdettyään hän vietti seuraavat 15 vuotta tutkiessa kaikkea mahdollista mitä kolmen tutkimusretkeilijän (Salomon August Andreen, Nils Strindbergin ja Knut Frænkelin) 1800- luvulla suunnitellusta matkasta vetypallolla Huippuvuorilta Pohjoisnavalle oli kirjoitettu ja dokumentoitu. Bea jopa matkustaa kolme kertaa itsekin Huippuvuorille tarkoituksena päästä Valkosaarelle, mutta joka kerta meressä on liikaa ahtojäitä. Hän anoo Napatutkimussihteeristöltä pääsevänsä mukaan jäänsärkijälle ja sitä kautta Bea lopulta pääsee Valkosaarelle itsekin.

Perun sen mitä sanoin kylmyydestä. Se ei ole lainkaan kylmää elohopeaa. Helvetti, se on raakaa ja kosteaa. Tuuli jäämereltä ryömii sisään kaula-aukosta ja hihansuista, vaikka minulla on vastaostetut GoreTex-napaseutuvaatteet. Heillä oli villaiset takit ja neulehanskat. 

Matkallaan miehet hävisivät ja he löytyivät 1930-luvulla Valkosaarelta kuolleena. Arktisessa ilmastossa heidän päiväkirjat, kirjeet ja valokuvafilmit oli säilyneet niin, että valokuvat pystyttiin kehittämään ja jälkikäteen tutkimaan. Kirjassa on mukana rakkaustarina 24-vuotiaasta Nils Strindbergistä ja hänen kihlattustaan 25-vuotiaan Anna Charlieristä (jonka nimi merkitsee ranskaksi vetypalloa). Nils kirjoittaa kirjeitä Annalle ja Anna uskollisesti odottaa häntä. Kunnes kirjekyyhkyt ei enää tuo kirjeitä ja Anna lopulta menee naimisiin toisen kanssa. 

Annan posket ovat liekehtivän punaiset. Hän istuu aivan hiljaa. Hänen kyyneleensä valuvat verkalleen. Occa lohduttaa häntä, ja sillä hetkellä he päättävt, yhdessä, että he eivät aio alkaa huolestua ennen kuin on kulunut yksi vuosi. Yksi vuosi, tästä päivästä lukien.

Mutta Occa ei sano, mitä hän oikeasti ajattelee. Tuntuu kuin hän olisi saanut kuolinviestin. 

Tämä kirja vie mennessään, jos yhtään pitää seikkailuista, tutkimusretkistä, rakkaudesta ja innosta toteuttaa jotain suurta. Näillä miehillä oli unelma, jota he lähtivät toteuttamaan suurella innolla. Tämä ei ole tavallinen tietokirja, vaan tämä on visuaalisesti upea ja jännittävä seikkailukirja. Suosittelen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti