Featured Slider

Ääni luonnolle


Aamulla herätyskello soi viimeistään kello 6.15. Herään, puen päälle ja lähden koirien kanssa aamulenkille. Muu kaupunki nukkuu vielä. Pari autoa ajaa ohi, joku juoksee bussipysäkille, tien toisella puolella kävelee tuttu koiran ulkoiluttaja. Heilautan hänelle kättä ja jatkamme matkaa. Aamulla juuri herättyä ei vaan jaksa olla sosiaalinen. Aamun aikaiset treenaajat menevät kuntosalille ja mietin menisinkö itsekin käymään salilla ennen töihin menoa. Linnut lirkuttelevat jo kovaan ääneen. Se on varma kevään merkki.

Työpäivän jälkeen menen koirien kanssa metsään. Orava kiipeää äkkiä puun latvaan huomattuaan meidät ja kolme rusakkoa säntää loikkien eri suuntiin. Ne taisivat säikähtää meitä. Nuorempi koira haluaisi sännätä rusakkojen perään, mutta rauhoittuu heti kun rusakot ovat hävinneet piiloihinsa. Jatkamme matkaa meren rannalle, jossa tuulee todella lujaa. Hengitän syvään raikasta merituulta. Jatkamme kävelylenkkiämme rantaa pitkin. Joka päivä olen iloinen siitä, että asumme aivan meren ja metsän vieressä, vaikka asummekin vartin matkan päässä Helsingin keskustasta. 

Suomen eduskuntavaalit ovat huhtikuussa. WWF:llä on Anna ääni luonnolle-kampanja, jolla he haluavat varmistaa ilmastonmuutoksen hillinnän ja suojelun olevan osa poliittisia päätöksiä. Jokainen voi osallistua WWF:n kampanjaan postaamalla Instagramiin kuvan tärkeästä paikasta luonnossa ja lisäämällä hastagin #ääniluonnolle sekä äänestämällä luonnon puolesta eduskuntavaaleissa joko ennakkoäänestyksessä 3.-9.42019 tai itse vaalipäivänä 14.4.2019. 

Meillä on tapana käydä äänestämässä perinteisesti vaalipäivänä ja nauttia äänestyksen jälkeen vaalikahvit pullan kera. En ole vielä löytänyt itselleni sopivaa ehdokasta, mutta onneksi tässä on vielä aikaa ennen vaalipäivää.

Ensiasuntomme vuosipäivä


 Muistan, kun muutimme tähän asuntoon. Se oli aika tarkalleen viisi vuotta sitten ja minä olin kamalassa flunssakuumeessa. Yritin auttaa muutossa, mutta välillä oli pakko pysähtyä lepäämään. Mies ja hänen ystävänsä roudasivat tavarat vanhasta asunnosta tähän uuteen asuntoon. Kaikki oli uutta ja jännää. Tai no asunto oli vanha ja kaipasi kipeästi remonttia. Halusimmekin remontoida asunnon lattiasta kattoon, mutta meillä ei muuton aikaan ollut varaa tehdä aivan täydellistä remonttia, sillä olimme ostaneet juuri ensiasuntomme. Irrotimme edellisen asukkaan ruusukuvioiset vanhat tapetit ja maalasimme seinät valkoisiksi. Päätimme, että asumme tässä hetken ja mietimme rahaa säästettäessä kuinka remontoimme asunnon toimivaksi ja meidän näköiseksi. Meille sopivaksi kodiksi.

Olisin halunnut tietenkin heti muutettuamme remontoida asunnon samantien, sillä esimerkiksi keittiö oli alkuperäinen 1975-luvulta. Kaappeja oli enemmän kuin tarpeeksi meille, pistorasioita vähän ja keittiön taso oli hieman normaalia alempana mihin olin tottunut. Aika harvoin leivoin tuossa vanhassa keittiössä mitään, sillä pöytätasoa oli yllättävän vähän ja sain aina selkäni kipeäksi leivottaessa. Myöskään uuni ei aina toiminut ihan kuten piti. Kun laittoi uunin lämpiämään 200 asteeseen, se saattoi todellisuudessa olla 150 astetta tai 250 astetta, joten leipomisen onnistuminen oli myös siinä mielessä aika arpapeliä lopputuloksen kannalta. Asuimme kuitenkin tässä asunnossa kolme vuotta ennen kuin meillä oli varaa tehdä remontti.



En tiedä olisinko tehnyt remontissa mitään toisin. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja koen näin puolentoista vuoden jälkeen remontista, että remonttiratkaisut, jotka tuolloin teimme olivat juuri meille oikeat ratkaisut ja kestävät aikaa. Lattiamateriaalien valinnassa jouduimme ottamaan huomioon, että meillä on kaksi isohkoa koiraa, joten vinyylilankku oli meille paras valinta. Keittiöön valitsimme perinteiset korkeakiiltokaapit mustalla kivitasolla, mutta särmää ja ilmettä haimme keittiöön valitsemalla hieman erikoisemman liesituulettimen sekä laatoittamalla yhden seinän valkoisilla tiililaatoilla, johon mustat saumat tuovat kontrastia. Lisäksi maalasimme keittiön kaikki seinät kauttaaltaan harmaaksi. Ainoastaan katto maalattiin valkoiseksi. 

Uskon, että panostamalla remonttivaiheessa laadukkaisiin ja ajattomiin sekä tyylikkäisiin materiaaleihin oli meille juuri oikea ratkaisu, vaikka remontin aloittaminen sen vuoksi venyikin vuodesta kolmeen vuoteen. Laadukkaat materiaalit olivat luonnollisesti kalliimpi ratkaisu. Vaikka monesti tuskailinkin vanhan keittiön ja kuluneen mosaiikkiparketin ”rumuuden” kanssa, olen iloinen, että maltoimme säästää ja odottaa, että meillä oli oikeasti varaa tehdä remontti. Tällä hetkellä tuskailen ja olen malttamaton olohuoneen sisustuksen kanssa, sillä haluaisin maalata siellä seiniä jonkin muun väriseksi kuin valkoiseksi.


Olen viime aikoina katsellut omakotitaloja Espoosta puolitosissani. Haaveilen omakotitalosta ja omasta pihasta, mutta rehellisesti sanottuna remontin tekeminen ei juuri nyt kiinnosta ja kaikki potentiaaliset omakotitalot vaatisivat remontin, että voisin kutsua sitä taloa kodiksi. Uudisasunnon ostaminen olisi toki paras ratkaisu, mutta jostain kumman syystä kaikki uudisasunnot rakennetaan ihan vieri vieriin niin, että kun katsoo ikkunasta, näkee suoraan naapurin kodin seinän eikä juuri muuta. Myös asuntojen pihat ovat tosi avonaiset eikä niissä ole juuri näköesteitä. En halua ostaa omakotitaloa, jos siinä ei ole omaa  suojaisaa pihaa missä voi pitää koiria vapaana ja ottaa aurinkoa rauhassa. Siispä jatkamme asumista tässä meidän ensiasunnossamme, josta olemme jo tehneet meille hyvän kodin <3