Featured Slider

Ensiasuntomme vuosipäivä


 Muistan, kun muutimme tähän asuntoon. Se oli aika tarkalleen viisi vuotta sitten ja minä olin kamalassa flunssakuumeessa. Yritin auttaa muutossa, mutta välillä oli pakko pysähtyä lepäämään. Mies ja hänen ystävänsä roudasivat tavarat vanhasta asunnosta tähän uuteen asuntoon. Kaikki oli uutta ja jännää. Tai no asunto oli vanha ja kaipasi kipeästi remonttia. Halusimmekin remontoida asunnon lattiasta kattoon, mutta meillä ei muuton aikaan ollut varaa tehdä aivan täydellistä remonttia, sillä olimme ostaneet juuri ensiasuntomme. Irrotimme edellisen asukkaan ruusukuvioiset vanhat tapetit ja maalasimme seinät valkoisiksi. Päätimme, että asumme tässä hetken ja mietimme rahaa säästettäessä kuinka remontoimme asunnon toimivaksi ja meidän näköiseksi. Meille sopivaksi kodiksi.

Olisin halunnut tietenkin heti muutettuamme remontoida asunnon samantien, sillä esimerkiksi keittiö oli alkuperäinen 1975-luvulta. Kaappeja oli enemmän kuin tarpeeksi meille, pistorasioita vähän ja keittiön taso oli hieman normaalia alempana mihin olin tottunut. Aika harvoin leivoin tuossa vanhassa keittiössä mitään, sillä pöytätasoa oli yllättävän vähän ja sain aina selkäni kipeäksi leivottaessa. Myöskään uuni ei aina toiminut ihan kuten piti. Kun laittoi uunin lämpiämään 200 asteeseen, se saattoi todellisuudessa olla 150 astetta tai 250 astetta, joten leipomisen onnistuminen oli myös siinä mielessä aika arpapeliä lopputuloksen kannalta. Asuimme kuitenkin tässä asunnossa kolme vuotta ennen kuin meillä oli varaa tehdä remontti.



En tiedä olisinko tehnyt remontissa mitään toisin. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja koen näin puolentoista vuoden jälkeen remontista, että remonttiratkaisut, jotka tuolloin teimme olivat juuri meille oikeat ratkaisut ja kestävät aikaa. Lattiamateriaalien valinnassa jouduimme ottamaan huomioon, että meillä on kaksi isohkoa koiraa, joten vinyylilankku oli meille paras valinta. Keittiöön valitsimme perinteiset korkeakiiltokaapit mustalla kivitasolla, mutta särmää ja ilmettä haimme keittiöön valitsemalla hieman erikoisemman liesituulettimen sekä laatoittamalla yhden seinän valkoisilla tiililaatoilla, johon mustat saumat tuovat kontrastia. Lisäksi maalasimme keittiön kaikki seinät kauttaaltaan harmaaksi. Ainoastaan katto maalattiin valkoiseksi. 

Uskon, että panostamalla remonttivaiheessa laadukkaisiin ja ajattomiin sekä tyylikkäisiin materiaaleihin oli meille juuri oikea ratkaisu, vaikka remontin aloittaminen sen vuoksi venyikin vuodesta kolmeen vuoteen. Laadukkaat materiaalit olivat luonnollisesti kalliimpi ratkaisu. Vaikka monesti tuskailinkin vanhan keittiön ja kuluneen mosaiikkiparketin ”rumuuden” kanssa, olen iloinen, että maltoimme säästää ja odottaa, että meillä oli oikeasti varaa tehdä remontti. Tällä hetkellä tuskailen ja olen malttamaton olohuoneen sisustuksen kanssa, sillä haluaisin maalata siellä seiniä jonkin muun väriseksi kuin valkoiseksi.


Olen viime aikoina katsellut omakotitaloja Espoosta puolitosissani. Haaveilen omakotitalosta ja omasta pihasta, mutta rehellisesti sanottuna remontin tekeminen ei juuri nyt kiinnosta ja kaikki potentiaaliset omakotitalot vaatisivat remontin, että voisin kutsua sitä taloa kodiksi. Uudisasunnon ostaminen olisi toki paras ratkaisu, mutta jostain kumman syystä kaikki uudisasunnot rakennetaan ihan vieri vieriin niin, että kun katsoo ikkunasta, näkee suoraan naapurin kodin seinän eikä juuri muuta. Myös asuntojen pihat ovat tosi avonaiset eikä niissä ole juuri näköesteitä. En halua ostaa omakotitaloa, jos siinä ei ole omaa  suojaisaa pihaa missä voi pitää koiria vapaana ja ottaa aurinkoa rauhassa. Siispä jatkamme asumista tässä meidän ensiasunnossamme, josta olemme jo tehneet meille hyvän kodin <3

Eva Meijer -Mistä valaat laulavat?



”JOS OLEMME ONNEKKAITA, saatamme kohdata eläimen, joka haluaa puhua kanssamme. Jos olemme vielä onnekkaampia, kohtaamme eläimen, joka käyttää aikaa ja näkee vaivaa tutustuakseen meihin. Minun kokemukseni mukaan useimmat eläimet eivät arastele juttusille ryhtymistä. Ne ovat auliita kertomaan paljonkin. Joidenkin eläimien kanssa voi syntyä kiinteäkin suhde. Silloin voi oppia paljon paitsi kyseisestä eläimestä myös kielestä - ja itsestään.”

Hollantilainen filosofi, Eva Meijer, on tutkinut eläinten kommunikointia ja kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan eläinten kielestä. Vaikka kirjassa on paljon kerrottu tutkimustuloksista, on se todella helppolukuinen ja tempaisee lukijan mukaansa mielenkiintoisten esimerkkien vuoksi. Sieluni silmillä näin esimerkkien kuvausten mukaisesti eri eläinten käyttäytymisiä eri tilanteissa, aivan kuin olisin katsonut jakson kerrallaan Avaraa luontoa. 

Eläinten kommunikointia on tutkittu jo useita vuosikymmeniä, mutta siitäkin huolimatta  on hyvä muistaa, että kielen tutkiminen on vasta alussa. Kirjasta löytyy myös pohdintoja moraalista ja oikeudenmukaisuudesta. On hurja ajatus, että tieteen nimissä esimerkiksi apinoiden kalloja avataan löytääksemme ratkaisuja ihmisten tutkimiseen, sillä ihmiskokeet on epäeettisiä ja kiellettyjä. Kirja on kirjoitettu jo vuonna 2016, mutta on edelleen erittäin ajankohtainen. Kirjan on suomentanut Mari Janatuinen vuonna 2018. 



Kirjassa muistutetaan, että eläimet kommunikoivat kaiken aikaa, vaikka me ihmiset emme kaikkea ymmärrä tai kuule. Eläimillä on jo kieli ja mikäli me haluamme sitä ymmärtää, on meidän opittava tulkitsemaan eläimiä. Kirjan esimerkit vaihtelevat kotieläimistä villieläimiin. Täytyy sanoa, että tämän lukukokemuksen jälkeen olen seurannut koirieni kommunikointia kotona uusin silmin sekä ulkoillessa kiinnittänyt ihan eri tavalla huomiota metsän eläimiin.

”Ihmiset tervehtivät toisiaan, joko koska he ilahtuvat toisensa nähdessään tai vahvistaakseen keskinäistä suhdettaan - tai molempia. Suulaat, yksiavioiset merilinnut, tekevät samoin. Joka kerran, kun kumppani palaa pesälle, ne käyvät läpi vaiherikkaan tervehtimisrituaalin, jossa ne hankaavat päitään ja kaulojaan vastakkain. Koiras tuo naaraalle usein lahjoja, esimerkiksi kukkia pesän koristeluun tai kaulakoruksi. Myös kuningaskalastajat tuovat parilleen pieniä lahjoja tervehdykseksi, mutta ennen kaikkea jotain syötävää (kaloja). Sama koskee närhiä ja variksia, jotka tuovat ruokaa parilleen. Kun on tutkittu, miksi närhet ja varikset valitsevat tietynlaisia lahjoja, on havaittu, että nämä linnut osaavat asettua toisen asemaan - ne valitsevat jotakin, mitä arvelevat parinsa arvostavan. ”

Tämä kirja on sinulle tarkoitettu, mikäli parkkeeraat itsesi televion ääreen lauantai-iltaisin katsomaan Avaraa luontoa ja haluat oppia lisää eläinten kielestä. 


Meijer Eva, 2016, Art House, arvostelukappale.