torstai 20. huhtikuuta 2017

Remonttikuulumisia vol.1: ei mennyt kuin Strömsössä.



Tämä tarina on pitkä, joten ota hyvä asento ja hengitä syvään…

Tämä päivä on ollut suoraan sanottuna kaikin puolin ihan hirveä. Remonttimiehet tulivat aamulla purkamaan keittiötä ja mieheni oli heitä kotona vastassa, kun itse olin jo töissä naputtelemassa tietokonetta. Pian kahdeksan jälkeen aamulla puhelin alkoi soimaan ja langattomat puhelinlangat on siitä lähtien soinutkin koko päivän…

Kuten aiemmin kerroin meidän suunnitelmissa oli kiertää asbestikartoitus laittamalla kipsilevyt vanhojen keittiönlaattojen päälle, jolloin laattoja ei tarvitsisi poistaa eikä asbestikartoitusta tarvitsisi tällöin tehdä. Remonttimiehet tsekkasivat nykyisen keittiön ja olivat molemmat sitä mieltä, että ei ole mitään järkeä laittaa kipsilevyjä nykyisten päälle, koska siihen päälle olisi vielä tullut uudet laatat eikä seinästä olisi saanut tasaista. Lisäksi siihen olisi pitänyt jotenkin kikkailla uudet pistorasiat ja pelit ja vehkeet, joten päädyimme pitkän keskustelun jälkeen heidän suosituksestaan poistamaan suunnitelmista kipsilevyn. Tämä sitten tarkoitti tietenkin sitä, että meidän piti tilata asbestikartoitus asap. Saatiin aika samalla päivällä kello 14.00, joista tulokset saadaan huomenna. 

No, tästä muutoksesta piti tietenkin ilmoittaa isännöitsijälle, jota ei saanut puhelimitse kiinni, sillä heidän toimistonsa muuttaa juuri tällä viikolla. Laitoin sähköpostia perään isännöitsijälle myös, josta tuli automaattinen vastausviesti, että muutto on käynnissä ja sähköpostitse tavoittaa ensi viikon maanantaina. Siinä vaiheessa meinasi jalat alkaa polkemaan kiukkupotkuja lattiaan. Soitin paniikkipuhelun iskälle, joka neuvoi ottamaan yhteyttä taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaan. Ongelma tässä oli vain se, että olin töissä (ja mieskin jo tässä vaiheessa) eikä kummallakaan ollut hallituksen puheenjohtajan puhelinnumeroa. En edes muistanut herran nimeä, että en voinut etsiä nimellä numeroa. Ainoa mitä muistin hänestä oli kasvot ja missä rapussa hän asuu. Sillä tiedolla ei numeroa yleisestä numerotiedustelusta saa. Onneksi minulla on puhelimen muistissa vastapäisen naapurin rouvan numero, joka kuuluu taloyhtiön hallitukseen. Soitin hänelle, joka kertoi tulleensa pari päivää aiemmin matkoilta ja oli näin missannut viime taloyhtiökokouksen eikä tiennyt onko hän saanut jatkaa hallituksessa vai ei. Eihän minullakaan tietenkään tätä tietoa ollut, sillä en itsekään ehtinyt taloyhtiön kokoukseen pari viikkoa sitten. Onneksi tämä superkiva naapurin rouva oli itsekin soittamassa hallituksen puheenjohtajalle tänään ja lupasi kertoa hänelle tämän tilanteen ja lähettää minulle taloyhtiön puheenjohtajan puhelinnumeron, jotta voin itsekin hänen kanssaan tästä jutella.

Puhelinnumeron saatuani soitin puheenjohtajalle, joka kertoi juuri puhuneensa isännöitsijän kanssa. Illmeisesti hänellä oli suora puhelinnumero isännöitsijälle, jota meille muille asukkaille ei ole annettu. Hän lupasi selvittää asian isännöitsijän kanssa. Tekninen isännöitsijä soitti minulle muuttokiireiltään ehdittyään myöhemmin päivällä ja lupasi, että kunhan hoidetaan asbestikartoitus asiantuntevalla kartoittajalla ja tehdään remontti-ilmoitukseen muutosilmoitus tulokset saatuamme, niin voimme jatkaa remonttia. Jos asbestia löytyy, joudumme tietenkin tekemään asbestin poiston ennen muun remontin jatkamista. Jos asbestia ei löydy, niin voimme jatkaa remonttia samantien suunnitelmiemme mukaan. 

Tässä välissä olin myös samalla metsästänyt meidän autoa. Siis ihan käsittämätöntä miten kaikki voi tapahtua samana päivänä! Mies vei eilen auton (ajanvarauksella) renkaiden vaihtoon ja auton piti olla valmis eilen iltapäivällä. Eilen ei kuulunut mitään viestiä tai soittoa, että auto on valmis. Tänä aamuna mies yritti soittaa sinne, että mikä tilanne. Ei vastausta. Minä yritin soittaa. Ei vastausta. Mies jätti soittopyynnön liikkeeseen. Ei soittoa. Laitoin netissä chat-palvelussa kiireellisen soittopyynnön sinne. Ei soittoa. Laitoin chatissa uuden kiireellisen soittopyynnön. Ei soittoa. Yritin soittaa. Ei vastausta. Mies yritti soittaa. Ei vastausta. Lopulta lähdin töistä ja marssin renkaanvaihtopaikkaan. Siellä setä naputteli konettaan ja kuunteli palautettani tästä renkaiden vaihdosta. Hävisi takahuoneeseen ja palasi sieltä kertoen, että ei tiedä mitä on tapahtunut, mutta renkaita ei ole vaihdettu. Siinä vaiheessa meinasin ihan oikeasti pimahtaa…. En kuitenkaan ikinä pura pahaa oloani viattomaan asiakaspalvelijaan (toki kerroin hänelle, että nyt ei ole homma mennyt ihan putkeen heidän osaltaan, mutta nätisti), joten lopputuloksena saadaan hyvitystä tästä heidän törttöilystään. Huomenna saadaan auto takaisin ja puhelu sitä ennen hyvityksestä. 

Että semmoinen päivä. Tämän kaiken jälkeen tulin kotiin Kampin kautta ja nappasin mukaan meidän lempiwokkia (koska meillähän ei ole enää keittiötä käytössä). Hetken aikaa puhistuani sohvalla päätin vielä kävellä ostarille (koska ei ole autoa) ja käydä Alkossa ostamassa pullon punaviiniä ja karkkikaupasta riisisuklaata. Joten seuraavaksi otan lasillisen punaviiniä ja palasen riisisuklaata ja olen taas zen. Kaikki järjestyy kyllä. Ei mitään hätää. Pidetään ajatuksessa lopputulos, josta tulee hieno. Remonttimiehetkin kehuivat kovasti meidän lattiamateriaalin valintaa sekä kivitason valintaa. Hyvä siitä tulee. Nyt vaan pidetään kaikki peukut pystyssä huomiseen asti, että asbestia ei meiltä löydy. 


P.S. Tsemppiviestejä otetaan vastaan! Nyt niitä tarvitaan :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti