Featured Slider

Uusi vuosi, vanha parempi minä


En ollut mukana hypetyksessä, kun Mariekondo-buumi nosti päätään eli en ole siis lukenut hänen kirjojaan. Joitain lehtijuttuja tuolloin selailin, joten tiedän jotain enkä ole ihan täysin noviisi asian suhteen. Ihmettelin kovimman hypen ollessa päällä, että emmekö me tosiaan osaa karsia ja siistiä omia kaappejamme ilman erillistä metodia, joka tuodaan länsimaihin aina Japanista saakka. En kuitenkaan voinut vastustaa, kun huomasin Netlflixissä olevan sarjan Marie Kondosta ja hänen työstään asiakkaidensa kanssa. Olen tässä hetken tuota sarjaa katsellut ja olen ihan valmis ostamaan Mujista erilaisia laatikoita ja säilytysratkaisuja, että saan kaikki omiin laatikoihinsa ja miettimään mitkä asiat tuovat minulle iloa. Minulle siis selvisi, että minä en ainakaan osaa karsia ja siistiä kaappejamme tarpeeksi ilman tätä metodia. Harmi, että Mujin liike Kampissa menee tänä sunnuntaina kiinni, mutta vielä siis ehtii tekemään täsmäiskun tähän upeaan japanilaiseen järjestyksen kauppaan. 

Sen lisäksi, että minulla on todella kova into Konmarittaa kaikki kaapit, olen siistinyt myös ruokavaliota ja tehnyt ryhtiliikkeen salilla käymisen suhteen. Tämän ansiosta olen onnistunut tiputtamaan jo neljä kiloa laardia kropastani ja vyötärö on kaventunut kuusi senttiä. Vielä on muutama kilo ja sentti tiristettävänä, mutta hiljaa hyvää tulee ja toivottavasti ylimääräinen tavara pysyy poissa vyötäröltä. Jos tästä saisi elämäntavan, niin hyvä juttu. Helppoa se ei tule olemaan, sillä tälläkin hetkellä haaveilen vanhat autot-karkkipussista. Konmaritusta voi tehdä siis soveltaen myös ruokavalioon ja vapaa-ajan käyttöön (sen takia blogi on ollut hieman tauolla, kun kaikki ylimääräinen aika on mennyt salilla).


Olen aloittanut konmarittamaan myös ajatuksiani ja sisäistä hyvinvointiani, sillä olen aloittanut kehumaan ihmisiä ihan urakalla. Inspiraationa minulla oli tässä Ylen artikkeli "Kehut kolme päivää kaikkea mikä liikkuu ja elämäsi muuttuu", jossa toimittaja otti asiakseen kehua muita ja jäi pian koukkuun kehumisessa. Kehumalla muita toimittaja sai sekä itselleen että kehujen kohteelle hyvän olon ja totesi lopulta olevansa jotenkin rakastunut koko ihmiskuntaan. Ihanaa! Sen sijaan, että ajattelisin negatiivisesti ja valittaisin turhasta, pyrin ajattelemaan kaikesta positiivisesti ja etsimään ne hyvät puolet niin muista ihmisistä kuin asioistakin. Elämä on paljon kivempaa, kun siirtää kaikki turhat valitukset ja negistelyt takavasemmalle ja keskittyy hyviin asioihin ja toisten kehumiseen. Suosittelen!

Toinen mikä sai minut aloittamaan ihmisten kehumisen on se, että ystäväni joutui systemaattisen työpaikkakiusaamisen kohteesi kahden työkaverinsa toimesta. Hän oli saanut ylennyksen, josta nämä kaksi työkaveria olivat ilmeisesti joko sitä mieltä, ettei hän olisi sitä ansainnut tai ehkä se perimmäinen syy ennemminkin lopulta oli se, että he olisivat itse halunneet tuon ylennyksen eivätkä sitä tuolloin saaneet. Ystäväni kesti tätä selän takana pahan puhumista, arvostelua, juoruilua, työpanoksensa mitätöintiä ja ylimielistä käytöstä jonkin aikaa, kunnes lopulta sairastui burn outiin ja lopulta irtisanoutui koko firmasta. 

Tästä tuli mieleeni, että googlasin viikonloppuna sanan "työpaikka". En muista miksi näin tein, mutta googlasin. Hakulistalla toisena tuli "työpaikkakiusaaminen" heti itse kyseisen sanan jälkeen. Onko meidän yhteiskunnassa työpaikkakiusaaminen todella näin yleistä? Ennen kaikkea herää kysymys miksi? Mitä jos ensi kerralla toisen arvostelun ja mollaamisen sijaan vaihdettaisiin puolta ja kehuttaisiin toista? Juorut, toisen arvosteleminen, huono kielteinen kohtelu, toisen mitätöinti, loukkaaminen... Olisi todella mielenkiintoista uida tälläisen kiusaajan aivoihin, että saisin tietää mikä saa toisen ihmisen käyttäytymään toista kohtaan tällä tavalla. En usko, että kukaan haluaa työpaikkakiusaajan leimaa otsaansa eikä aina kai edes tajua kiusaavansa. Joten seuraavan kerran kun kuulet jonkun arvostelevan työkaveriasi tai itse meinaat lipsauttaa jotain negatiivista, puutu asiaan äläkä anna sen tapahtua.

"Vai osaatko sinä ilakoida työkaverisi kanssa, joka sai ylennyksen? Olla hänen puolestaan aidon onnellinen?" 
YLPEÄNÄ VOIN TODETA: OSAAN! 

Ihanaa joulun aikaa!


Hei kaikki! 

Tulin vielä toivottamaan teille kaikille oikein ihanaa joulun aikaa! 

Olen tänään paketoinut kaikki joululahjat joululauluja kuunnellen, ulkoillut koirien ja mieheni kanssa lumen täyttämiä metsäpolkuja pitkin kaunista luontoa ihaillen, nauranut koirien lumihepuleille ja pikkuhiljaa unohtanut kiireisen työviikon aiheet taka-alalle. Olen nauttinut lasin punaviiniä ja mutustellut tuoretta lakritsia unohtaen pariksi päiväksi dieettiruokavalioni. 

Olen käynyt kirjastossa täydentämässä lukukokoelmaani, sillä lomailen uuden vuoden aaton yli. Ensimmäisenä aloitin lukemaan Ali Shawn kirjaa Tyttö joka muuttui lasiksi. Minulla on yleensä tapana kierrellä kirjastossa haahuillen katselemassa kirjan kansia. Tämän kirjan kansi kiinnitti kauneudellaan huomioni. Minulla on myös tapana lukea kirjastoissa kirjan ensimmäinen sivu ennen kuin päätän otanko kirjan mukaani vai en, mikäli se on minulle entuudestaan tuntematon.  Teettekö te muut samaa? Tyttö joka muuttui lasiksi ensimmäinen sivu vakuutti minut sekä takakannen New York Timesin arvio: Vain lasinen sydän ei liikuttuisi tästä. Lainasin kirjan ja otin sen heti luettavakseni.

Joululomalla haluan käydä tutustumassa uuteen kirjastoomme Oodiin sekä ihastelemassa Amos Rexin valoteoksia. Muuten aion vain syödä hyvin, käydä salilla, ulkoilla paljon, lukea ja ottaa rennosti. 

Ihanaa joulua ystävät! <3


Photo by freestocks.org on Unsplash